Mielipidekirjoituksen jälkeen on varmaan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään omaa oppimistansa. Jälkikäteinen reflektio auttaa varmasti vielä käsittelemään omia ajatuksia jäsennellymmin ja tarjoaa myös tavan oppia lisää.

Kun päädyin kirjoittamaan sosiaalisesta mediasta ja sen käytännöistä mielipidekirjoituksen aloin miettimään erilaisia sovelluksia joita itse käytän. Olisinko nähnyt jonkin sosiaalisen median kanavan toiminnassa puutteita tai parantamiskeinoja mietein.

Tästä heräsi ajatukset Moodlen keskustelupalstoista. Muistan joskus elokuun lopulla miettineeni millaisia keskusteluja mahtaa löytyä opiskelijoita kiinnostavan aiheen palstoilta. Tyhjältä näyttikin. 

Tutkein ennen mielipidekirjoitustani kuinka omissa kursseissani opiskelijat/opettajat olivat käyttäneet moodlen keskustelupalstaa hyväksi. Keskustelupalstoilta ei juuri löytynyt keskustelun avauksia, eikä keskustelijoita lukuunottamatta paria kysymystä kurssin suoritustavoista.

Näiden havaintojen jälkeen aloin miettimään millaisena moodlen keskustelupalstoja voisi käyttää parhaiten myös opiskelua tukevana alustana, eikä vain tiedotusvälineenä. Mielestäni moodle sisälsikin resursseja luentojen väliseen oppimiseen.

Julkaisin mielipidekirjoitukseni omassa blogissani, sillä en kokenut aiheen välttämättä koskettavan suurempia medioita kuin yliopistomedioita. Lisäksi olisin kokenut ehkä hieman epämukavalta laittaa mielipidekirjoitusta julkisempaan jakoon, sillä olen ajatellut poistaa sen kurssin jälkeen. Mielipidekirjoitus olisi varmaankin ollut mahdollista lähettää vaikka aviisille. Blogit ovat mielestäni myös pätevä paikka kirjoittaa mielipidekirjoituksia, sillä silloin tulee usein selville, että kyse on kirjoittajan omista ajatuksista ja kirjoittajan oma tausta tulee hieman esille.

Mielestäni harjoitus oli hyvä meille opiskelijoille, jotta näkisimme paremmin erilaisia vaikutuskeinoja ja opetustapoja joita voimme tulevaisuudessa käyttää sosiaalisessa mediassa. :)

Luento alkaa. Luennoitsija puhuu ja kysyy kysymyksiä joihin samat aktiivisimmat opiskelijat vastaavat. Luento etenee samalla tavalla kohti loppuaan. Luennon jälkeen opiskelijat unohtavat luennon sisällön aina seuraavaan tapaamiseen asti, jolloin asiat kaivetaan esille muistin perukoilta.

Olen monesti miettinyt, miksi tätä luentojen välissä olevaa aikaa ei voisi hyödyntää opiskelussa? Voitaisiinko esimerkiksi opiskelijoita rohkaisemaan käsittelemään enemmän luennon aiheita myös luennointi kertojen välissä, eikä vasta seuraavalla luento kerralla? Kotitehtäviä meille on jaettu lapsuudesta saakka, mutta vain harvat niistä innostavat reflektoimaan tietoa joka on olennaista oppimisessa¹. Tarvitaan keskustelua ja omien käsitysten muodostamista aiheesta tiivistetysti.

Tämän roolin mielestäni täyttää mm. Moodle-alustan käyttämisen rohkaiseminen keskustelualueena luennon aiheista ja niistä heränneistä kysymyksistä. Tällöin moodlen ottaminen osaksi opetusta auttaisi opiskelijoita käsittelemään asioita omista näkökulmista ja esittelemään niitä toisillensa kirjoitetun tekstin muodossa. Kirjoittaminen on omiaan jäsentämään omia ajatuksiaan ja keskustelu olisi paljon laajempaa koko kurssilaisten kanssa kun osallistuminen on helpompaa.

Olisi myös hyvä, että luennoitsijat osallistuisivat keskusteluun ja heille voitaisiin esittää vapaammin kysymyksiä kuin usean sadan ihmisen massaluennoilla. Luennoitsijat tulisivat lähemmäksi opiskelijoita, jolloin olisi helpompi herättää keskustelua myös luennoilla ja näin ollen sosiaalinen media toimisi edistävästi perinteisen opettamisen rinnalla.

Nykyisellään näen moodlealustat varsin aution kolkkoina paikkoina, joihin saattaa putkahtaa pari kysymystä kurssin suorittamistavoista, kun parhaimmillaan ne tarjoaisivat otollisen mahdollisuuden oppimiselle luentojen välissä. Ei riitä, että moodlessa on resurssit luennon ulkopuoliselle käsittelylle. Siihen täytyy ihmisiä rohkaista ja kannustaa oppimisen keinona.

1* Reflektio tärkeys oppimisessa. Lähde:  Sinikka Ojanen, Ohjauksesta oivallukseen: Ohjausteorian käsittelyä, Yliopistopaino 2006 (Luku 6. Reflektio syvällisen ajattelun välineenä ohjauksessa: Johdanto, s. 71-72)

Tässä sitä ollaan kirjoittamassa ensimmäistä blogikirjoitusta ikinä. Oloni on hieman vaikea sillä tuntuu, ettei pääni sisällä liikkuisi yksikään ajatus tällä hetkellä. Ajatusten kirjoittaminen näkyville varmaan herättää itsessäni tietynlaisen vakavuuden, että olisi kirjoitettava aina täysin jäsenneltyjä ja fiksuja väitteitä vaikka ne omassa päässäni pikemminkin leikkisästi palloilevat. Eikö sellaiseenkin ajatteluun voisi tarttua?

Yritetään nyt kuitenkin.

Mitä digitaaliset mediat ovat minulle tarkoittaneet? Tälläiseen kysymykseen törmäsin ensimmäisellä luennolla ja tuntui oikeastaan aika hämmentävältä, etten ole miettinyt asiaa aikaisemmin. Käytänhän itsekkin päivittäin lukuisia digitaalisen median muotoja, kuten luen nettiartikkeleita, katselen kuvagallerioita, kirjoitan facebookkiin tilapäivityksiä ja välillä pelailen erilaisia Flash-pelejä. Jo katsellessani luettelemaani listaa voin havaita käyttäväni digitaalisia medioita ns. viihdekäyttöön. Olen kuullutkin jossain sanottavan, että 90-luvun lapset näkevät internetin ja sen sisältämät lukuisat median muodot vain huvin näkökulmasta. Paikkana, jossa voi keskustella kavereiden kanssa ja ehkä rentoutua opiskeluilta.

Digitaaliset mediat ovat kuitenkin paljon muutakin kuin ainoastaan kevyttä viihdettä ja tällaiselle ajatukselle olisi itsenikin hyvä herätä. Internet on nykyisellään täynnä laadukkaita tieteellisiä artikkeleita, erilaisia etäopiskelumahdollisuuksia ja opiskeluyhteisöjä ja lisäksi monenlainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on mahdollista toteuttaa netissä. Blogit ovat tästä hyvä esimerkki, sillä monet asiantuntijat tuovat omat ajatuksensa tätä kautta julkisesti esille ja keskustelevat tärkeistä asioista muiden kanssa digitaalisissa medioissa.

Missä digitaalisia medioita voisi hyödyntää lisää? Muun muassa Yliopistomaailmassa kuulutetaan paljon kansainvälisyyden perään ja sitä halutaan opiskelijoissa herätellä. Digitaalisten medioiden kautta olisi varmasti helppoa järjestää yhteistoimintaa yliopistojen ja yliopistojen opiskelijoiden välille. Voisi olla mielenkiintoista seurata jonkin toisen kansainvälisen yliopiston luentoa tai jopa internetin välityksellä tehdä ryhmätöitä ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Tällaista toimintaa voisi nykyisellään olla vaikea kontrolloida ja sisällyttää opintoihin, mutta mielestäni ihan mielenkiintoinen ajatus jota voisi jollakin tasolla pohtia vielä lisää.

No, toivottavasti huominen digitaalisten medioiden luento herättelisi vielä lisää ajatuksia ja rakentaisi kokonaisempaa kuvaa näin laajastakin aiheesta. Innolla kuuntelisin erilaisista digitaalisten medioiden sovellutuksista kasvatuksen piirissä. Sehän nähdään sitten huomenna. :)